Torjutuksi tulemisen herkkyys lapsella: kun pieni huomautus tuntuu katastrofilta

Torjutuksi tulemisen herkkyys kuvaa voimakasta, nopeaa ja kivuliasta reaktiota arvosteluun, huomauttamiseen, ulkopuolelle jäämiseen tai kiusoitteluun. Reaktio ei ole suhteessa tapahtumaan, se tulee sekunneissa, ja se voi näyttää joko täydeltä romahdukselta tai äkilliseltä raivolta. Moni ADHD:n kanssa elävä kuvaa sitä yhdeksi vaikeimmista puolista, ja vanhemmat huomaavat sen yleensä kauan ennen kuin kukaan antaa sille nimeä.

Huomio termistä: rejection sensitive dysphoria, usein lyhennettynä RSD, on kuvaileva ilmaus jota käytetään laajasti ADHD-yhteyksissä ja jonkin verran kliinisesti. Se ei ole virallinen diagnoosi tautiluokituksissa. Tunteiden säätelyn vaikeus sen sijaan on tunnustettu ADHD:n piirre, ja siitä tässä pääosin on kyse. Tämä teksti on yleistä tietoa eikä lääketieteellistä neuvontaa.

Miltä se näyttää

Tunnusmerkki on kuilu laukaisijan pienuuden ja reaktion suuruuden välillä, sekä se kuinka nopeasti se tulee.

• Ystävällinen korjaus matikkamonisteessa päättää koko läksyhetken.
• Kaveri ei vastaa viestiin, ja iltaan mennessä ystävyys on lapsen mielessä ohi.
• Lautapelin häviäminen muuttuu lauseeksi "kaikki vihaavat minua".
• Vitsi osuu väärin ja lapsi poistuu huoneesta tai räjähtää.
• Lapsi lakkaa yrittämästä jotain mistä ennen piti, mieluummin kuin riskeeraa olevansa siinä huono muiden nähden.
• Hän kysyy toistuvasti "oletko vihainen minulle?", eivätkä rauhoittelut jää mieleen.

Kaksi täysin erilaiselta näyttävää lasta voi noudattaa samaa kaavaa. Toinen kääntyy sisäänpäin ja vaikenee; toinen ulospäin ja äänekkääksi. Molemmat reagoivat samaan koettuun torjutuksi tulemiseen.

Mitä se ei ole

• Se ei ole manipulointia. Reaktio on aidosti tahaton ja fyysisesti kivulias. Lapset kuvaavat sitä lyönniksi.
• Se ei ole vain heikkoa itsetuntoa. Myös itsevarmoilla lapsilla voi olla se. Kyse on enemmän reaktionopeudesta kuin itsearvosta, vaikka vuodet sen kanssa vahingoittavat itsearvoa.
• Se ei ole huomionhakuisuutta. Useimmat sen kanssa elävät lapset mieluummin välttyisivät reagoimasta näin, ja häpeävät jälkeenpäin.
• Se ei ole sama kuin yleinen herkkyys. Kyse on nimenomaan koetusta torjunnasta, arvostelusta tai epäonnistumisesta.

Hetkessä: mikä auttaa

Ylivoimaisesti yleisin virhe on väitellä sisällöstä. "Kukaan ei vihaa sinua, tuo ei ole totta, olet naurettava" on asiallisesti oikein ja täysin hyödytöntä, koska tunne saapui ennen ajattelua.

• Nimeä se vähättelemättä. "Tuo tuntui kamalalta. Näen sen." Ei "olihan se ihan pikkujuttu."
• Sano yksi rauhoittava asia kerran. Sen toistaminen muuttuu kehäksi jossa lapsi kysyy ja sinä vastaat, kaksikymmentä kertaa, eikä kummallakaan ole parempi olo.
• Jätä kaikki muu. Älä yritä saada läksyä valmiiksi, voittaa väittelyä tai saada anteeksipyyntöä silloin kun aalto on huipussaan.
• Vähennä yleisöä. Sisarukset pois, tai vaihtakaa huonetta. Katseiden alla oleminen pahentaa.
• Odota. Nämä aallot menevät yleensä ohi kymmenessä tai kolmessakymmenessä minuutissa. Tehtävä on pitää kaikki turvassa eikä lisätä siihen.

Jos reaktio purkautuu vihana romahduksen sijaan, pätevät samat periaatteet kuin jutussa lapsen auttaminen vihan kanssa: laske omaa äänenvoimakkuuttasi, anna tilaa, ja jätä keskustelu jälkeen.

Jälkeenpäin, kun kaikki ovat rauhallisia

Tässä tehdään se hyödyllinen työ, ja sen pitää olla lyhyttä. Palatkaa ensin yhteyteen, testatkaa sitten todellisuutta hellävaraisesti, ja vain jos lapsi haluaa. "Mitä ajattelit sen tarkoittavan kun hän sanoi noin? Voisiko se tarkoittaa jotain muuta?" Opetat vaihtoehtoista tulkintaa, et todista häntä vääräksi.

Valtavasti auttaa myös antaa itse tunteelle nimi. Lapsi joka voi sanoa "tuo oli se torjuntatunne, se menee kohta ohi" kokee tilanteen aivan toisin kuin lapsi joka vain tuntee itsensä murskatuksi ilman selitystä. Tuon sanaston rakentaminen on pitkä peli, ja siitä kertoo tunnesanaston rakentaminen.

Miten annat palautetta torjuntaherkälle lapselle

Asioita täytyy silti korjata. Se mikä muuttuu on tapa jolla se tehdään.

• Varoita ensin. "Sanon yhden asian läksystä, eikä se ole iso juttu." Ennakoitu korjaus sattuu paljon vähemmän kuin yllättävä.
• Ole täsmällinen ja lyhyt. Korjaa asia, älä ihmistä: "kolmannesta rivistä puuttuu piste", ei "olet huolimaton".
• Erota kehu ja kritiikki. Klassinen kehu-kritiikki-kehu-voileipä opettaa torjuntaherkälle lapselle että kehu on varoitusmerkki. Anna kehut omanaan, muina hetkinä.
• Ei koskaan julkisesti. Ei sisarusten edessä, ei kavereiden edessä, ei luokan ovella.
• Kysy ennen kuin neuvot. "Haluatko apua siihen vai haluatko että vain kuuntelen?" kannattaa kysyä joka kerta noin kahdeksasta ikävuodesta alkaen.

Välttelyn ongelma

Vahingollisin pitkän aikavälin seuraus eivät ole raivokohtaukset vaan kutistuminen. Lapsi joka ei siedä olevansa huono jossain muiden nähden lakkaa kokeilemasta uutta, lopettaa harrastuksen, kieltäytyy lukemasta ääneen, tai palauttaa mieluummin tyhjän kuin epätäydellisen. Siinä on päällekkäisyys jutun perfektionismi lapsilla kanssa, ja se tarvitsee saman hoidon: tee vähäriskinen versio saataville, kehu yritystä eikä lopputulosta, ja anna heidän nähdä aikuisten olevan näkyvästi keskinkertaisia asioissa ilman että sillä on väliä.

Koulussa

Suurin osa luokkahuoneen palautteesta on rakenteeltaan julkista, ja siksi koulu on usein se paikka jossa tämä sattuu eniten. Kohtuullisia pyyntöjä: korjaukset hiljaa eikä huoneen poikki, ei ääneen luettuja arvosanoja, varoitus ennen palautetta, ja tapa poistua hetkeksi ilman neuvottelua. Opettajat vastaavat yleensä hyvin lyhyeen ja konkreettiseen pyyntöön, etenkin jos selität ettei lapsi ole hankala vaan reagoi johonkin tiettyyn.

Laajempi joukko järjestelyjä jotka tekevät koulupäivästä toimivan on jutussa visuaalinen tuki neurokirjon arjessa.

Mitä vanhemmat voivat muuttaa itsessään

Kaksi tapaa kannattaa tarkastella. Ensimmäinen on jatkuva kommentointi: pitkin päivää kulkeva matala huomautusvirta summautuu lapseksi joka tuntee olevansa jatkuvasti väärässä. Valitse ne joilla on merkitystä ja päästä muut menemään. Toinen on kasvosi. Torjuntaherkät lapset lukevat ilmeitä epätavallisen nopeasti ja epätarkasti, joten hajamielinen kulmien kurtistus sähköpostia lukiessa tulkitaan pettymykseksi heihin. Sen sanominen ääneen — "tämä ilme koskee työtä, ei sinua" — ei maksa mitään.

Milloin hakea apua

Ota yhteys lääkäriin tai lastenpsykiatriaan, jos reaktiot ovat toistuvia ja voimakkaita, jos lapsi vetäytyy asioista joista ennen nautti, jos mieliala on matala myös jaksojen välillä eikä vain niiden aikana, tai jos puheeksi tulee itsensä vahingoittaminen tai halu olla olematta. Tunteiden säätely on hoidettavissa oleva kohde, ja tukea on saatavilla riippumatta siitä onko ADHD-diagnoosia. Vie täsmälliset kysymykset, myös lääkitystä koskevat, lapsen hoitavalle taholle.

Lue lisää

• Lapsen auttaminen vihan kanssa — kun reaktio purkautuu raivona.
• Perfektionismi lapsilla — välttely joka kasvaa siitä.
• Tunnesanaston rakentaminen — nimen antaminen tunteelle jotta sen voi kestää.