Iloinen
Aikuiset olettavat usein, että ilo on helppo tunnistaa, mutta lapselle se ei aina ole sitä. Tunne on lämpönä, kihelmöintinä, hyppimisen haluna, vaikka aivot eivät ole vielä antaneet sille nimeä. Alla oleva kuvatuki antaa sanalle kuvan, johon tunne voi tarttua.
♂Iloinen
Kuvitus pojasta, jolla on leveä hymy ja silmät kiinni, ilmentäen iloa.
Tietoa kuvatuesta
Ilon nimeäminen kuulostaa pieneltä asialta, mutta se on yksi varhaisista sisäisen havainnoinnin harjoituksista. Lapsen täytyy vetää huomio pois ulkomaailmasta – lelusta, kaverista, jäätelöstä – ja kääntää se kehoon huomatakseen, mitä siellä oikeasti tapahtuu. Tuo liike ei ole itsestään selvä, etenkään silloin kun tunne tulee paineena tai räjähdyksenä eikä käsitteenä.
Kuvatuki tarjoaa ankkurin. Kun lapsi näkö hymyilevän kasvon tai pomppivan kehon kortissa, epämääräinen kokemus saa muodon. On helpompi kysyä, olenko juuri nyt tämä kuva. Ajan myötä lapsi oppii, että iloinen ei ole sama kuin innostunut eikä sama kuin helpottunut, vaikka kaikki kolme voivat sekoittua hetkessä.
Konkreettinen idea: yhdistä kortti johonkin kehontuntemukseen, jonka lapsi on itse maininnut. Vatsassa kihelmöi, jalat haluavat liikkua, suu hymyilee itsestään. Silloin kortti ei ole abstrakti symboli vaan silta lapsen omaan kehoon. Routined-sovelluksen avulla voit koota tunnekortit pieneksi sarjaksi, jota lapsi voi selata rauhallisena hetkenä.